Sara on jo näin kaunis. Täytti eilen 4 kuukautta.

Kumpi on nelikuinen ja kumpi kymmenvuotias?

Välillä pidettiin taukoa

Sitten taas mentiin

Make Magic

Ruokakin maittaa

Jälleen kerran :)

Eilen meille tuli koeajalle australianpaimenkoirauros Easy Make My Day

Nimbus ja Ginny kävivät tiistaina silmäpeilauksessa ja kummakin on terveet silmät.

Sara puolestaan kävi tiistaina lastenlääkärillä ja sai antibioottikuurin korvatulehdukseen.

Tinolla saattaa olla vesirokko, ei ole kuitenkaan kuumetta ja näpytkään eivät kutia.

Laumaamme syntyi 3.2. pieni tyttö, joka sai eilen kasteessa nimen Sara Irja Elanor.

Laumassamme on siis nyt minä, mieheni, poikamme Tino 2 vuotta, tyttäremme Sara 2 kk sekä koirat Neekus (sekarotuinen kymmenvuotias uros), Nimbus (australianpaimenkoirauros 7-vuotias) ja Ginny (australianpaimenkoiranarttu 3-vuotias). Osa-aikaisena laumassamme on myös Joonas 9 vuotta.

Ohessa kuva ihmislaumastamme eilisistä ristiäisistä.

5.6. Tampereella Kari Jalosen tuomaroimalla agilityradalla Nimbukselle virheetön rata tuloksella -1,71 ja sijoitus 4.

20.6. Rokuan Juhannuskisoissa Ginnylle 5,88 ja MAXI2-luokan voitto Nalle Janssonin tuomaroimalla radalla.

22.6. myöskin Rokualla Nalle Janssonin radalla Nimbukselle -4,75 tuloksella palkintopallin 3. sija.

28.6. Järvenpään näyttelyssä, tuomarina Paul Lawson Irlannista, Ginnylle ERI1, PN1, SERT, VSP

Arvostelu: 3 years old tri. Nice, typical head. Right ear is a little fly-away. Good reach of neck. Slight dip behind withers. Presented in good condition. Angulation in rear is very good, a little straight in front. Excellent bone. Moves freely, but tends to go a little narrow behind and a bit wide in front.

Tino on tarhassa askarrellut (tätien avustuksella) seuraavan kortin:

Tottista Nimbuksen kanssa:

Edellisellä kerralla ei onnistunut kapulan luovutus ollenkaan, joten sain ohjeeksi, että palkataan vasta suorituksen loputtua perusasentoon. Aikaisemmin olin palkannut heti luovutuksesta, niin tottakai koiralla on kiire luovuttaa kapula mulle, että saa palkan. Nyt kun palkka tuli vasta perusasennon jälkeen, niin Nimbus malttoi loistavasti odottaa, että saan kapulan otettua suusta. Kiva kiva!

Hyppynouto onnistui TOKO-hypyllä, mutta PK-hypyllä ei. Sitä pitää vielä harjoitella. Estenouto onnistui muutaman kerran jälkeen ihan hyvin. Kyllähän agilitykoira A-esteen osaa :-)

Agility rata1

Ensin Neekuksen kanssa... Kunhan sille sai suun kiinni ja korvat auki, niin papparainen meni ihan loistavasti. 3-4 meni parilla ekalla kerralla väärin, mutta kun saatiin koiralta korvat auki ja omaa ohjausta tiukemmaksi, niin ei ollut missään ongelmia. Pujottelukin meni ihan kerrasta.

Nimbuksen kanssa ongelma oli 5-esteen liian iso kaari. Sain sen korjattua tiukemmalla ohjauksella. 6-7 välillä aluksi vedin koiran liikkeellä 7-hypyn väärälle puolelle, mutta kun maltoin olla liikkumatta 7-hypylle päin, niin Nimbuskin tuli kauniisti välistä. Pujotteluun piti omalla kropalla blokata väärät aloitusvälit.

Ginnyn kanssa keskityttiin A-esteen ylösmenokontakteihin. Nami kontaktille ja toiseen suuntaan otin pienen haltuunoton 7-hypyn jälkeen. 3-7 sarja meni melko hyvin, mutta pitää itse vaan pysyä liikkeessä. 5-7 liikuin takaperin koiran edellä, mikä tuntuu toimivan Ginnyn kanssa tosi hyvin. Heti jos mun liike hiljenee, niin Ginnynkin hiljenee. Pitää siihen kiinnittää huomiota.

Agility rata 2:

Toiseksi radaksi halusin tälläisen juosuradan, joka olisi helppo koiralle ja saisi vauhdilla kaikki kontaktit.

Ihan jees. On välillä mukava olla töissäkin. Varsinkin kun on osittaisella hoitovapaalla, eikä päivän pituus ole kuin 6 tuntia.

Tinokin on viihtynyt mainiosti tarhassa.

Eilen saatiin Tinon 1-vuotiskuvat ja tässä niistä yksi otos.

Onpa taas aikaa vierähtänyt. Tammikuun lopulta alkoi sellainen rumba ja show, että se vei kaikki voimat niin isännältä kuin emännältäkin.

Oli ihan mukava torstaipäivä tammikuun viimeisellä viikolla. Isäntä oli mennyt aamulla Tampereelle palaveriin ja meidän oli pojan kanssa tarkoitus lähteä iltapäivästä sinne myös. Emme päässeet kuin pari sataa metriä kotitietämme eteen päin, kun rekka tuli vastaan. Tiemme on varsin kapea ja siinä mahtuu juuri ja juuri kaksi henkilöautoa rinnakkain. Sain auton pysähtymään tien syrjään, mutta rekka ei pysähtynyt ja ryttäsi meiltä etukulman sisään. Siinä sitten vierähti jokin aika, että sai auton hinattua pois tieltä. Päästiin pari tuntia myöhemmin lähtemään toisella autollamme liikkeelle. Perheemme ykkösauto meni sellaiseen kuntoon, että vakuutusyhtiö lunasti sen itselleen.

Saman viikon lauantaina olimme tällä nyt perheemme ainoalla autolla liikkeellä Helsingissä. Pääsimme takaisin tullessa Lahden motarille, kun autosta hiljeni radio. Vähän matkan päästä mittariston valot alkoivat himmetä ja lopulta Mäntsälän keskustassa käyntikin alkoi yskähdellä. Pääsimme erään koulun parkkipaikalle, josta soitimme ystävämme ja tiepalvelun apuun. Ystävämme kyyditsi minut ja pojan kotiin ja isäntä jäi odottamaan tiepalvelua. Tiepalvelun kaveri sai laturin sen verran kuntoon, että isäntä pääsi autolla kotiin, mutta seuraavana päivänä latauksen merkkivalo paloi (tuolla kohtalokkaalla matkalla valo oli vain hieman vilkutellut). Lainasimme isäni autoa, jotta isäntä pääsee töihin, siksi aikaa, kun laturi saataisiin lähikorjaamolla vaihdettua.

No ei kahta ilman kolmatta, tietenkään. Keskiviikkona lähikorjaamolta soitettiin, että pökötin laturi on vaihdettu, mutta en päässyt sitä korjaamolta hakemaan. Niin eikö samana iltana isäni autosta halkea vesiletku isännän tullessa töistä, motarilla tietenkin ja kone päästi kaikki nesteet pihalle ja tietty leikkasi kiinni. Lisäksi kone lämpesi niin, että kaikki muovianturit olivat sulaneet ja hyvä ettei koko kone palanut. Saimme siis kolme autoa hajalle viikossa. Kuinka moni on pystynyt samaan?

Pari viikkoa meni ennenkuin isä sai autonsa takaisin. Merkkiliike antoi kustannusarvioksi yli 5000 euroa ja se olisi yli puolet koko auton arvosta. Onneksi isännän kaverilla on autokorjaamo ja hän etsi isän autoon vaihtomoottorin ja teki työt hieman reilu kahdella tonnilla.

Nyt tässä sitten pökötin katsastuksessa havaittiin, että ilmeisesti takajarrusylinteri jumittaa ja siihen tulisi usean satasen remppa. Joutaa romuttamolle sekin. Nyt meillä olisi paikka kahdelle autolle, sillä 1.4. menen minäkin töihin ja me tarvitsemme kaksi autoa. Tässä on välillä ollut kyllä niin syvällä epätoivon suossa, ettei ole ollut kaukana, ettei ole mennyt hanskat tiskiin.

Mutta eikun häntä pystyyn. Autojahan maailmassa riittää.

Muuten Tinokin täytti tuossa vuoden ja varsinainen komistus hänkin on nykyisin vai mitä

Agilityakin on harrastettu. Kirkkonummella Ginny sai Ritva Herralan tuomaroimalta hyppyradalta sen viimeisen nollan ykkösissä ja noustiin kakkosiin. Tulos -4,85 ja sijoitus oli 3.

Aamulla oltiin taas uimassa. Tinon kanssa sukellettiin jo suoraan ilman laskemista. Ekoilla kerroilla laskettiin, mutta kun Tino oli jo ennen laskemista menossa veteen, niin aateltiin, että menköön suoraan sitten. Hyvin meni! Ja ai että Tinolla oli kivaa.

Sitten mentiinkin metsään. Tino tuli mukaan, kun isillä oli bänditreenit. Ensin Nimbuksen kanssa tehtiin kisanomainen treeni. Meni aika loistavasti. Alue oli paljon pienempi kuin kisa-alue, mutta maalimiehet löytyi helposti, tyhjätkin tehtiin ja haukku kesti siihen asti kunnes mina tulin paikalle.

Ginnyn kanssa otettiin yksi valmis piilo, missä maalimies antoi äänen ennen lähetystä ja kaksi haamua. Ihan kivasti meni piilolle. Ensi kerralla varmaan otetaan valmiit piilot ääni avuilla.

Tino oli koko treenien ajan kiltisti rattaissaan metsän siimeksessä. Hieman ennen Ginnyn vuoroa Tino nukahti ja nukkui niin hyvin, että sain hänet nukkuvana autoon ja autosta vielä kotona vaunuihin ja vielä reilu tunnin nukkui kotipihassa.

Keskiviikkona treenattiin taas agiliitoa ja otin kaikki koirat mukaan. Nimbus ei ollut ontunut pariin viikkoon, joten sekin pääsi vihdoin taas radalle, tosin otin sen kanssa rauhallisemmin ja medi-hypyillä.

Neekus painoi taas kuin jauhopäinen. Kotona sitä ollaan niin pappaa ja makoillaan sohvalla ja ulos saa suunnilleen pakottaa, mutta kun se pääsee agilityhalliin, niin karkaa papalta mopo käsistä.

Ginny alkaa pikkuhiljaa saamaan vauhtia ja irtoamaan hieman mun kädestä. Jee! Osaa jo jotenkuten hakea pujottelun oikean aloituskohdan. Mun tarvii vaan olla tarkkana, etten kehu sitä liian iloisesti, sillä tuo hölmö likka tulee kesken suorituksen antamaan mammalle pusun. Yli-iloiset kehut sitten vasta, kun suoritus on tehty.

Ilmoitin sitten kaikki koirat Itsenäisyyspäivän kisoihin. Saa nähdä mennäänkö sinne Neekuksen kanssa kaksistaan. Ginny saattaa aloittaa juoksun minä päivänä tahansa ja tuo Nimbuksen koipi voi vielä kipeytyä. No sen näkee sitten.

Pari viikkoa olisi vielä töitä ennen hoitovapaata ja isännän töihin menoa. Hyvin pojilla on mennyt keskenään, kun ei tuon enempää ole tarvinnut tänne tulla avautumaan.

Niin se vaan on, ettei sitä töissä käydessä ehdi paljoa kirjoitella.

Nimbus on edelleen jalkavaivainen, on levossa suurimmaksi osaksi. Sunnuntaina oltiin tosin hakumetsässä ja eilen Nimbus pääsi ottamaan pujottelua treeneihin. Ginny alkaa hakumetsällä käymään itsevarmemmaksi ja menemään varmemmin maalimiehen luo. Luultavasti Ginnystä tulee rullalla ilmaiseva, vaikka muuten haukkuukin, niin luultavasti itsevarmuus ei riitä haukkumaan vieraalle ihmiselle, mutta se jää vielä nähtäväksi, kunhan ilmaisuun asti päästään. Nimbus on haun metsän puolesta jo ihan koevalmis, kunhan sen koiven saisi kuntoon, niin pääsisi tottiksen noudot hiomaan kuntoon.

Tino on kovasti kasvanut ja alkanut jo liikkumaan. 8 hammastakin on jo suussa. Niin se aika vaan kuluu. Tässä uusia kuvia.

Kuvassa linssiluteilee myös meidän Neekus

Uimassa

Sukellus

Hymy

Häkkilintu

Siis mä!

Eli keskiviikkona tuli Ginnyn lonkka- ja kyynärälausunnot Kennelliitosta. Likalla on terveet kintut, lonkat on A/A ja kyynärät 0/0. Kasvattaja oli varsin tyytyväinen, kun hänelle soitin. Ginny kun on sijoituskoira ja kasvattajalla lienee suunnitelmissa tulevaisuudessa teettä Ginnyllä pennut.

Ei jotain hyvää ettei jotain huonoakin... Keskiviikkona oltiin treeneissä ja Nimbus hyppäsi pari kertaa ponnistaen liian kaukaa ja landaten suoraan riman päälle (luulisi noin kokeneen koiran osaavan hypätä, mutta aina välillä tulee liian kiire hypätä, ettei ehdi katsoa, miten hyppää). Treenien jälkeen jäähdyttelivät Ginnyn kanssa vielä yhteisjuoksussa ihan ok, sitten kun päästiin kotiin ja aussiet oli hetken tarhassa, niin Nimbus tulee sisälle kolmella jalalla. :-O Ontui vielä koko eilisen päivän, kuitenkin hieman enemmän ja enemmän jalalle varaten. Tänä aamuna käveli jo ihan normaalisti. Täytyy vielä viikonloppu seurata, paraneeko se vai pitääkö käydä lääkärissä.

Itsellä alkaa aina eurot vilistä silmissä, kun koira alkaa ontua. Neekuksella meni puolivuotiaana jalka poikki ja sen korjaamiseen meni jotain 6000 markaa ja kun tietää, ettei euroaikana mikään ole ainakaan halventunut, niin vähemmästäkin sitä säikahtää. Niin koiran puolesta, kuin sitten taloudenkin.

Just viimeisellä lomaviikolla käytiin kaikki vakuutusyhtiöt läpi, muttei vielä olla prosessoitu, että mihin yhtiöön vakuutukset keskitetään. Tarkoitus on vakuuttaa aussiet myös eläinlääkärikulujen varalta. Mutta tietenkään sitä vakuutusta ei ole otettu vielä. Mutta nyt kyllä viikonlopun ohjelmaan on sisällytettävä vakuutusten kuntoon saattaminen.

Muutakin huonoa kuuluu, meillä töissä alkaa YT-neuvottelut. Hieman sekin huolestuttaa...

Nuori herra kunnostautui jälleen tuolla sonta-osastolla. Tänään vaidettiin päivällä kahdet kakkoset, joka on suoritus josta moni vanhempi herrasmies on ummetuksineen kateellinen. Tämän jälkeen lähdettiin liikenteeseen hakemaan äitiä työstä ja kauppareissulle jne.

Kun tultiin takaisin kotiin, kolmas satsi oli vaipoissa ja tätä kunniakasta kiemuraa vaihdettaessa Tino teki legendaarisen pissatempun. Kahdesti tietty, koska kesken kaiken vaihdettiin äiti vaihtamaan vaippaa. Tokihan kyseinen kepponen piti tehdä molemmille vanhuksille kun se on niiiiiin hauska (sitäpaitsi eka setti ei edes osunut omille vaatteille vaan kaapin seinään).

Uusi kuitupitoinen ruoka (puurot ja vellit aloitettu sitten viime kerran) esti valitettavasti skeidan roiskumisen ympäriinsä joten Tino, saattaakseen maamiseviettinsä (mm apulannan levitys) tyydytetyksi, viestitti alfa-aalloilla äidille että nytpä on hyvä hetki hoitaa punottavaa peffaa olkkarissa ilmakylvyllä kun just on tullut kakkonen ja kaksi ykköstä.

Kaveri kerkisi olla peffajaloin viitisen minuuttia temppumatolla isi vieressä kun äiti huomasi että olkkarin lattialla oli yköset, sekä mattoon hierotut ja päältä ryömityt kakkoset jotka tottakai tehtiin ilman normaalia päällikköärhentelyä ettei isi ehdi hätiin kesken hommien. Eli äijä Tolukylpyyn ja maton esisiivous Ameriikkalaisten ylijäämänapalmilla. Hohhoijjaa.

Uskokaa tai älkää niin töissäkin voi olla ihan mukavaa. Varsinkin kun juuri lapsen saaneena olen ollut 10 kuukautta kotona ja nyt tulin 10 viikoksi töihin. On se silti aamuisin varsin vaikeaa lähteä ja jättää miehet nukkumaan keskenään, iltaisin kun ei kuitenkaan malta mennä ajoissa nukkumaan. No, kai sitä sitten ehtii joulukuussa isukin mennessä töihin lepäämään.

Suomen vanhempainvapaa järjestelmä on sinänsä ihan loistava - ainakin työntekijän kannalta. Ei ole työnantajalla paljon sananvaltaa, kun tuoreet vanhemmat keskenään sopivat, miten vanhempainvapaat pidetään. Meilläkin isukki olisi niin halutessaan voinut olla vieläkin pidempään vapaalla, mutta hän antoi minun nauttia kotona olosta. Ja itseasiassa meillä ainakin on varsin kannattavaakin, että mies on kotona, sillä hän saa noin 40 euroa enemmän päivärahaa kuin minä ja hänen työmatkoihinsa kuluu enemmän bensoja kuin minun. Tarkasti ei olla laskettu, mutta luultavimmin nyt meille jää enemmän rahaa käteenkin kuin silloin kun minä olin vapaalla.

Kaikenlaista tässä on tapahtunut, niinkin paljon, ettei ole ehtinyt edes kirjoitella.

Tinokin kävi 6 kk neuvolassa. Pituus oli 69 cm ja painoa oli kertynyt 9225 g. Terveydenhoitaja oli kirjoittanut: Kasvu tasaista. Pituus/paino reipasta (1300 g lisää kuussa), Kana ja lihat sopivat. Jäntevä, jaloilleen ottaa. Suojeluheijasteet vielä negat.

Seuraavaan neuvolaan pojat saavatkin mennä keskenään, sillä minä menen maanantaina töihin. Tommi pitää vanhempainvapaan lopun, eli on seuraavat 10 viikkoa Tinon kanssa keskenään.

Tinon päivärytmi on nykyisellään aika vakio. Tino herää 9-10, aamupalaksi syödään pullollinen velliä ja sitten Tino nukahtaa aamupäiväunille noin klo 11 ja nukkuu yleensä reilu tunnin nokoset. Sitten valvotaan pari-kolme tuntia ja syödään päivän liha-ateria, sitten Tino nukkuu taas reilu tunnin unet. Illalla Tino saattaa vielä nukkua unet kuuden ja seitsemän välillä, mikäli ollaan kotosalla. Jos ollaan reissussa, niin Tino ei malta nukkua juuri ollenkaan ja silloin päivärytmikin on hieman erilainen. Iltapuuroa Tino syö noin kahdeksan yhdeksän aikaan ja menee sitten yhdeksän kymmenen aikaan yöunille.

Tino ei vielä ryömi eikä konttaa, mutta liikkuu varsin nopsaan pyörimällä. Hampaita Tinolle on tullut 2 alaetuhammasta jo heinäkuussa ja nyt syyskuussa tuli ylös kummatkin kulmahampaat (tai kakkoshampaat). Tino narskuttelee hampaitaan, kai se on hyvä alahampailla rapsuttaa kutivaa yläientä.

Tino on ollut jo katsomassa jalkapallo-ottelua kolme kertaa ja kerran Tino on ollut jääkiekkopelissä. Innoissaan seurailee valoja, värejä ja liikettä. Jääkiekkopelin ensimmäinen maali pelästytti, mutta seuraavat oli jo tuttua kauraa, eikä aiheuttaneet mitään isompaa reaktiota.

Vauvauintiakin on harrastettu 4 kertaa ja päästy jo sukeltamaankin. Tino tykkää uimisesta kovasti ja on se äidistä ja isästäkin kivaa.

Tinon puolivuotiskuva

Koirien kanssakin on agiliitoiltu:

Hollola 8.9. tuomarina Risse Koponen: Ginnylle 20 virhepistettä ja reilu 2 sek yliaikaa (likka oli ihan kummallinen), Nimbukselle agiradalta vitonen (muurin palikka putosi) ja hyppäriltä 15 (3 rimaa tuli alas).

Janakkalassa 15.9. tuomarina Tuija Kokkonen: Ginny teki upean nollaradan ja oli toinen, Nimbus taas oli ihan korvaton ja teki kaksi hyllyrataa.

Toisena päivänä toinen on hyvä ja toisena toinen. Treeneissä Neekuskin on ollut ihan loistava, joten kaiketi pappakin vielä pääsee kisaamaan, kunhan se aikatauluun sopii.

Tänään oli meikäläisen vanhempianvapaan toinen päivä, ja eka sellainen kun äitykkä meni (kesken loman) työreissulle.

Nuoriherra heräsi yhdentoista aikaan ja kuinka ollakkaan housuissa oli perinteinen maitogaga. Sitähän siitä vaihtamaan, elikkäs vaippa auki ja vaipan etureunalla putsaamaan isoimpia törkyjä pois ennen pesua. Nuori erite-Einari päättä kusaista vielä komeuden kunniaksi niin että ykkös- ja kakkosjätteen seos roiskui hoitopöydälle, mun käsille ja koko ilkityön primus motor oli semi-rapattu nilkoista kaulaan asti.

Muutaman salamaa nopeamman kirosanan jälkeen pudotin vaipan hoitopöydälle (se kun oli jo sotkussa) ja otin ukon käsiin (kun nekin oli sotkussa) ja suunnistin kylppäriin, jossa odotti suljetun vauvaportin takana innokkaana assarina 3 koiraa ja pyykkitelinekkin oli suikun alla. Voihan vxxxu mission almost impossible, siis täyskäännös ja keittiöön. On muuten harvinaisenkin mielenkiintoista pestä ympärifertilisoitua ipanaa joka liikkumaan opiskelevana epelinä yrittää tarttua pienillä sontakäsillään ympäristön tiskiharjoihin, astianpesuaineisiin ja muihin puhtauteen liittyviin tuotteisiin...

Tämän jälkeen epeli pyyhkeeseen ja isin ja äipän sängylle siksi aikaa että saan hoitopöydän siivotuksi että saa ukon vaippaan ja puettua. Siinä pyyhiskelin eritteitä pöydältä ja vahdin ukelia toisella silmällä ja kun sain kaikki aarteet talteen ja astahdin laittamaan vaippaa ja putsausvälineitä vaipparoskikseen (sellainen erillispussittava 24 vaipan vetoinen rakkine), alkoi sängyltä iloinen urean lorina.

Taas voihan vxxxu. Vaipparoskis on tietysti täynnä, kakkavaippa ei mahdu, runttaan sen sinne väkisin kuin teinipoika 0,5 litran tölkin kaljaa pillifarkkujen lahkeeseen, mutta voi. Petari ja lakana on märkänä jo ja ukko huuhtelukunossa taas. Ei muuta  kun lakana pois, ukko pyykkiin ja vaipparoskis kaaressa ruusupuskaan sepporätymäisten kirosanojen saattelemana.

Nyt 11 tunnin päästä jo naurattaa, ja kosto on julma. Hardcopy täatä saagasta luetaan kaikille heilaehdokkaille, joita kotona näkyy.

G

Aini. Viritettiin uudet tikikanavat (Nicelodeon, Eurosport, Discovery ja jotain sellasta) ja yllättäen koko kanavapaketti piti hakea noin 6 kertaa ennekun kanavaryhmä 2 alkoi näkyä lähesmosaiikittomasti. Vielä en mennyt vintille purkamaan koko antennijärjestelmää niinkun viimeksi. 

Eilen käytiin Nimbuksen kanssa hakemassa hylly agilitykisoissa. Nimbus teki pujottelun taas väärin. Mä en edes ymmärrä, miten mä olen onnistunut saamaan sen tuohon jamaan, kun se aikaisemmin haki kepit kulmasta kuin kulmasta. prkl.

Tänään oli epävirallinen joukkuekisa, jossa meidän koirat teki tulokset, mutta valitettavasti muut koirat hylkyjä, joten joukkueelle ei tulosta. Nimbus teki nätin radan, vain yksi este kaatui. Ginny sai 15 virhepistettä ja hieman yliaikaa, kun jouduin vähän korjailemaan sen menoa radalla. Mutta ihan mukavaa.

Aamulla oltiin ekaa kertaa vauvauinnissa Tinon kanssa. Ainakin tänään pojalla oli varsin kivaa uimassa. Naureskeli ja ihmetteli kaikkea. Ensi viikolla saadaan uidakin jo täydet puoli tuntia, kun tänään vain tutustuttiin veteen parinkymmenen minuutin ajan.

Illalla Tino vielä otti pompputreenit. Ohessa kuvia siitä:

(Milja kirjoittaa)

Tänään treenattiin agilityssä pujottelua. Nimbus teki viime viikonloppuna kummallakin kisaradalla saman virheen; meni keppien toiseen väliin. Luultavasti ekalla kerralla olisi tarvinnut hieman enemmän apua sisäänmenoon. Toisella kerralla epäilen, että se oli ns. opittu tapa, eli Nimbuksella on tapana tehdä sama virhe useasti, mikäli sitä ei kunnolla kieltämällä ja tarkemmin nenästä ohjaamalla saa tekemään oikein.

Tänään siis harjoiteltiin pelkkiä pujottelun sisäänmenoja. Nimbus teki aivan 100% oikein sisäänmenon samasta avokulmasta kuin, mikä oli tuolla toisella radalla. Harjoittelin Nimbuksen kanssa pelkkiä avokulmia ja usealla toistolla ainakin 90 % meni oikein.

Ginnyn kanssa harjoiteltiin suoria sisäänmenoja remmejä apuna käyttäen. Käytin kolmea remmiä ekoissa kolmessa kepissä. Ginnyn kanssa ei niin montaa toistoa voi vielä ottaa. Ginny teki hienoja sisäänmenoja, pari kertaa tosin lopussa katsoi minua samassa kohtaa ja samalla kadotti rytminsä. Alkoi selvästi väsymään toistaen virheen pari kertaa. Otetiin sitten puolikkaat kepit ja loistokehuilla likka pääsi autoon huilimaan.

Tino on varsinainen pomppukone. Aamulla vietti tunnin hyppykiikussa pomppimassa. Melko lähellä on myös se, että poika lähtee liikehtimään.

(Milja kirjoittaa)

Ginny oli eilen aussie-openissa joukkosilmäpeilauksessa ja terveet silmät on tytöllä *jippii*

Tänään oltiin Nimbuksen kanssa Järvenpäässä agilitykisoissa. Eka rata meni suhteellisen mukavasti, mutta lähetin Nimpan kepeille vähän kummallisesti ja se meni kakkosväliin, sen jälkeen mentiin nopeaa vauhtia ja tehtiin loistavat kontaktit. Yksi rima tuli vielä alas, mutta se nyt ei sitten kamalasti haitannut. Tokalla radalla tehtiin sitten hylly. Alkoi vanha polvivamma vihoittelemaan ja unohtui sitten siinä tuskassa ohjata koiraa. Kolmaskin rata olisi vielä ollut, mutta ei jääty sille enää.

Eilen olin Tervakoskella näyttelyssä kehätoimitsijana ja aloin potemaan pahaa terrierikuumetta. Norfolkinterrierit vain tulivat kehään ja valloittivat sydämen. Uskaltaisikohan sitä sellaista pientä terrieriä alkaa tutkailemaan enemmänkin. :-)

Nimbuksen tulokset Järvenpäässä siis

C-kisa tuomarina Markku Vuorinen

sijoitus 22. aika 41,73, virheet 10, aikavirhe -5,27 tulos 10

D-kisa tuomarina Martti Salonen

HYLÄTTY

(Isäntä vuodattaa...)

Ostettihin reteesti Nokian digiboksi ja Canaali-kortti reilu vuosi sitten (talvella). Tuotiin välineet kotiin ja yritettiin saada ne pelittämään niin softahan oli ko koneessa niin vanha ettei se vielä osannut lukea korttia (vittuako sit sen lukijan siihen laittoivat ?!?!?!). Asiakaspalvelussa kertoivat että softa pitää päivittää, joten ko laite lähettettiin takaisin (ne ei tietenkään kertoneet että sen voi tehdä myös antennin kautta) kolmen viikon valohoitoon.

Kun kone saatiin takaisin, katseltiin sillä telkkaria kuukauden päivät tyytyväisenä ja kaukosäädin lopetti toimintansa. Rakkine vietiin taas pariksi viikoksi valohoitoon ja kaukosäädin rupesi toimimaan kun boksiin asennettiin softat uusiksi (mikähän kotitonttu niitä softia käy aina siellä muuttamassa) taas. Tässä vaiheessa meillä oli ollut boksi 2,5 kuukautta josta kunnioitettavat 5 viikkoa pajalla softapäivitysten kourissa.

Tämän jälkeen rakkine toimi mukavasti kunnes tuli kesä, jolloin kävi ilmi että meillä ei signaali riitä jos puissa on lehdet ja tuulee/sataa(/on pimeetä tai tulee hyvää ohjelmaa). Siis just sillon kun telkkaria olis kiva katsella, menee kuva mosaiikiksi mutta hyvällä kelillä päiväsaikaan näkyy kaikki sanaruudut, sudokut ja tekstarideitit helvetin hyvin.

Signaalin tasoa tutkimaan hankittiin sit antennimies, joka laittoi vahvistimen antennille sillä seurauksella että analogiset kanavat olivat (talvimyrskyssä hajonneesta vanhasta antennista huolimatta) täydelliset, mutta digipuolella (eri antenni) oli vaakaraitoja kuvassa ja äänessä kuului sirinää. Eipä mennyt kuva mosaiikille sentään, joten hyvä niin. Tästä meni reilu kuukausi eteenpäin ja ukkonen hajoitti koko boksin (tätä ennen boksi kesti kymmenkunta ukkosta), joten kauppaan mars mars ja uutta boksia hakemaan.

Uuden boksin kuva kuitenkin meni mosaiikiksi huolimatta antennin vahvistimesta, mutta viasta päästiin eroon seuraavasti: irotin videot boksista, hain kanavat kahdesti, menin vintille irroittamaan antennista yläkerran antennipiuhan ja kytkin virrat pois vahvistimesta, hain kanavat, kytkin yläkerran antennin ja vahvistimen takaisin (siellä haarassa ei ole telkkaria) ja hain kanavat kahdesti.

Tämän jälkeen kuva toimi moitteetta loppuillan, mutta seuraavana aamuna Humaxi tunki sauhut pihalle. Nyt vähän jännittää että koska vaihtokone hajoaa. Ehkä sunnuntaina kesken formulan...

Havainnot

1) Boksi toimii ehkä kun monta kertaa hakee kanavat samalla lailla. 2) Boksin softat muuttuvat ajan mukaan ja ne pitää toisinaan ajaa uusiksi koneelle. 3) Boksin tomiinta riippuu sekundäärisistä asioista kuten  sääolosuhteet, vuodenaika jne. 4) Yhtä komponenttia vaihtamalla voi joutua tekemään muutoksia koko verkkoon. 5) Boksi pitää resetoida vetämällä piuhat irti jos se on ollut pitkään päällä ja välillä muulloinkin koska se jumittaa eikä ota säätimen käskyjä vastaan.

Johtopäätös

Digi-TV on Bill Gatesin ja Microsoftin uusin aluevaltaus. Muistuttaa hyvin pitkälti vanhaa kunnon NT 4.0 -aikaa jolloin ns insinööriresettejä tehtiin PC:illekkin kun ne kaatuilivat. Lisäksi joitain kertoja on ajeltu kaikki softat uusiksi sisään kun laitteen a) ajuri ei tykännytkään laitteesta b).

Tulevaisuus

Koskahan kesken kiivaimman 100m olympiafinaalin boksista tulee popup että " Boksiinne on satavilla uusi ohjelmistoveriso. Haluatko päivittää >Kyllä  > Ei.

Mutta on se sentään hyvä että joka töllissä näkyy 25 kanavaa joista puolet on valtaosan päivästä suljettu ja loput lähettää em tekstarideittejä ja katapulttipelejä.

ANALOGIA-AIKA JA KANAVAA TAKAISIN KIITS!!!!!

G

PS. Ja paskat se astianpesukonekaan toiminut....

Tiistain ukkosmyrskyssä hajosi digiboksi. Ja eilen haettiin uusi (pitäähän sitä isännän nähdä viikonloppuna formulat). Saatiin yllättäen joku ihme maanantaikappale, sillä tänä aamuna ei kuvaa enää tullut ollenkaan ja sitten oli pakko käydä liikkeessä uudelleen hakemassa uusi. Nyt ainakin tuntuu toimivan.

Pari viikkoa sitten astianpesukoneesta hajosi luukku. Ainoastaan Tommi sai sen kunnolla kiinni, että pystyttiin astioita siinä pesemään. Nyt vaihdettiin toinen kone, mikä on ollut melkein pari vuotta autotallissa (siitä asti kun tähän yhteen muutettiin), kone on siis mun vanhasta kämpästä. Ainakin liitännät pitää, toivottavasti tuo nyt pesee astiat. Olisi tuskallista alkaa tiskata astioita käsin, kun niitä nyt tulee kun ollaan kumpikin kotona päivätkin.

Neekus

Nimbus

Ginny

Hui kamala lohikärmes uhkaa minua

Hämään sitä kukkuu-leikillä

Hehee, ei se ollutkaan pelottavaa!

My name is Bond, Tino Bond

Tino syö hedelmäsosetta

Lihakakat

Hymypoika

Meidän lauman perustiedot:

Ihmisjäsenet: Milja, Tommi ja Tino (synt 6.3.07)

Koiramaiset jäsenet: sekarotuinen kreikkalainen pusukoira Neekus (synt toukokuussa 99) sekä australianpaimenkoirat Nimbus (synt 4.2.2002) ja Ginny (synt 10.12.2005)

Harrastan koirien kanssa agilityä, tokoa ja hakua sekä joskus jälkeä.

Tommi soittaa autotallissa kitaraa ja soittelee myös bändissä.

Tino aloittaa vauvauinnin viikon päästä.

Näille sivuille kirjoittelen kuulumisiamme, tuloksiamme ja Tinon kehitystä.