Onpa taas aikaa vierähtänyt. Tammikuun lopulta alkoi sellainen rumba ja show, että se vei kaikki voimat niin isännältä kuin emännältäkin.

Oli ihan mukava torstaipäivä tammikuun viimeisellä viikolla. Isäntä oli mennyt aamulla Tampereelle palaveriin ja meidän oli pojan kanssa tarkoitus lähteä iltapäivästä sinne myös. Emme päässeet kuin pari sataa metriä kotitietämme eteen päin, kun rekka tuli vastaan. Tiemme on varsin kapea ja siinä mahtuu juuri ja juuri kaksi henkilöautoa rinnakkain. Sain auton pysähtymään tien syrjään, mutta rekka ei pysähtynyt ja ryttäsi meiltä etukulman sisään. Siinä sitten vierähti jokin aika, että sai auton hinattua pois tieltä. Päästiin pari tuntia myöhemmin lähtemään toisella autollamme liikkeelle. Perheemme ykkösauto meni sellaiseen kuntoon, että vakuutusyhtiö lunasti sen itselleen.

Saman viikon lauantaina olimme tällä nyt perheemme ainoalla autolla liikkeellä Helsingissä. Pääsimme takaisin tullessa Lahden motarille, kun autosta hiljeni radio. Vähän matkan päästä mittariston valot alkoivat himmetä ja lopulta Mäntsälän keskustassa käyntikin alkoi yskähdellä. Pääsimme erään koulun parkkipaikalle, josta soitimme ystävämme ja tiepalvelun apuun. Ystävämme kyyditsi minut ja pojan kotiin ja isäntä jäi odottamaan tiepalvelua. Tiepalvelun kaveri sai laturin sen verran kuntoon, että isäntä pääsi autolla kotiin, mutta seuraavana päivänä latauksen merkkivalo paloi (tuolla kohtalokkaalla matkalla valo oli vain hieman vilkutellut). Lainasimme isäni autoa, jotta isäntä pääsee töihin, siksi aikaa, kun laturi saataisiin lähikorjaamolla vaihdettua.

No ei kahta ilman kolmatta, tietenkään. Keskiviikkona lähikorjaamolta soitettiin, että pökötin laturi on vaihdettu, mutta en päässyt sitä korjaamolta hakemaan. Niin eikö samana iltana isäni autosta halkea vesiletku isännän tullessa töistä, motarilla tietenkin ja kone päästi kaikki nesteet pihalle ja tietty leikkasi kiinni. Lisäksi kone lämpesi niin, että kaikki muovianturit olivat sulaneet ja hyvä ettei koko kone palanut. Saimme siis kolme autoa hajalle viikossa. Kuinka moni on pystynyt samaan?

Pari viikkoa meni ennenkuin isä sai autonsa takaisin. Merkkiliike antoi kustannusarvioksi yli 5000 euroa ja se olisi yli puolet koko auton arvosta. Onneksi isännän kaverilla on autokorjaamo ja hän etsi isän autoon vaihtomoottorin ja teki työt hieman reilu kahdella tonnilla.

Nyt tässä sitten pökötin katsastuksessa havaittiin, että ilmeisesti takajarrusylinteri jumittaa ja siihen tulisi usean satasen remppa. Joutaa romuttamolle sekin. Nyt meillä olisi paikka kahdelle autolle, sillä 1.4. menen minäkin töihin ja me tarvitsemme kaksi autoa. Tässä on välillä ollut kyllä niin syvällä epätoivon suossa, ettei ole ollut kaukana, ettei ole mennyt hanskat tiskiin.

Mutta eikun häntä pystyyn. Autojahan maailmassa riittää.

Muuten Tinokin täytti tuossa vuoden ja varsinainen komistus hänkin on nykyisin vai mitä

Agilityakin on harrastettu. Kirkkonummella Ginny sai Ritva Herralan tuomaroimalta hyppyradalta sen viimeisen nollan ykkösissä ja noustiin kakkosiin. Tulos -4,85 ja sijoitus oli 3.